sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Vadstena, Vättern


Paikoilla on väliä, vaikka nykymaailma yrittää suhteellistaa nekin. Huoltoasema ei enää ole persoonallinen paikka, vaan samalta näyttävä kone. Kaupungeista tehdään hyvää vauhtia aina samojen liikkeiden ostoskeskuksia.

Silläkin on väliä, miten paikkoihin saapuu. Hitaasti tuleminen auttaa sisäistämään paikan luonteen, odottamaan saapumista, sulattelemaan muutosta.

Klosterledeniä, luostarireittiä vaeltava kulkija näkee alavien viljamaiden yllä korkean kirkontornin ja tietää Vadstenan lähestyvän. Näky on hieno myös linja-autosta, vaikka ei mitenkään pyhiinvaelluksen veroinen.

Tornit, puutalot ja merenranta muodostavat Vadstenasta hyvin kauniin pikkukaupungin. Pyhän Birgitan historia hallitsee paikkakuntaa ja luostarikirkon kapea torni horisonttia. Yhä vieläkin tuhansia pyhiinvaeltajia saapuu vuosittain, moni etelästä, katolisista maista.

Luostarikirkko on pelkistetty, olennaiseen keskittyvä. Sen ympärillä levittäytyy luostarin puutarha, jonka reunalla asustaa pyhiinvaelluskeskus, Pilgrimcentrum. Ruotsin kirkolla on ollut viisautta perustaa moinen 1990-luvun lopulla: henkilökunnan tehtävänä on puhtaasti pyhiinvaeltajien palvelu ja pyhiinvaellusteologian kehittäminen. Puiset sauvat odottavat korissa ulko-oven vieressä, talonpäädyssä on yöpymistilat ja sisään tullaan lämpimästi ruokasalin kautta.

Vättern-järvi on kuin pieni meri: syvä ja pitkä. Luostareiden paikat ovat usein erityisiä myös luonnonmuodostelmiltaan; aihe, jota yritän käsitellä myös akateemisesti ensi kevään luentokurssilla. Päivän kävelymatkan päässä Vadstenasta kohoaa Omberg, hämmentävä vuori tasankojen keskellä, eräänlainen Ruotsin Koli. Korkeusero ei ole aivan Pohjois-Karjalan kaltainen, mutta silti huipulla lähes 175 metriä järven pinnasta. Vuoren muoto kohoaa sinisävyisenä horisontista monen kymmenen kilometrin päähän.

Ombergin upean kasvillisuuden laidalla lepäävät Alvastran luostarin rauniot, joiden kautta kulkee parin päivän mittainen Klosterledenin toinen haara. Mikään ei tietenkään estä kävelemästä vielä pidemmältä: Vätternin rantatörmät ovat yllättävän jylhiä ja kauniita järven koillisosassa. Grännan kaupungin kohdalla jyrkänteet kohoavat uhkeina aivan keskustan yläpuolella. Järvellä lepää Visingsön kaunis saari, jonka tammimetsät ja maalaismaisema tarjoavat täydellisiä pyöräretkien maastoja.

Ylänkömaat jatkuvat Eksjön pittoreskin puutalokaupungin ympärillä. Osa alueen erityisen hienoista luonnonpaikoista on saanut kansallispuiston statuksen; osa, kuten Skurugatan rotko, on paikallisia luonnonsuojelualueita. Juna- ja bussimatkat tarjoavat metsämaisemia, esimerkiksi Astrid Lindgrenin kotikaupungin Vimmerbyn suuntaan. Sieltä on enää lyhyt matka merelle ja Västervikin rantakaupunkiin, josta rata vie joko kohti Öölantia tai takaisin Linköpingiin.

Ei kommentteja: